Maailma muuttuu kauniimmaksi niin kun se on meidän

Tässä mä kirjottelen terpan esseetä ja päätin  poiketa täällä blogin puolella moikkaamassa teitä! Viime päivät on ollu melkosta sopan keittelyä, vähän jokainen on saanu syitä niskoilleen yhen tytön "kiusaamisesta" ja siitä, ettei sillä oo kavereita. Harmillista, sanon mä. Mutta en sano enää, koska tän tytön äiti soittelee pitkin Jyväskylää ja puhuu musta mun kavereittan vanhemmille semmosta schaibaa että huhhuh... Ja sen naisenhan mä oon tavannu facetoface sillei että oon puhunu, sen 3 kertaa. Nice, eikö? Mutta ei siitä enempää, mutta eikö niin että 17-vuotiaan, melkeen aikuisen, pitäs pärjätä yksin, vaikkei kaikki oiskaan niin ystävällisiä? Eikä aina pistää äitiä asialle... No jokainen tekee miten haluaa.

Eilen oli ihan perussunnuntai, kellojen kääntäminen sekotti mun pään aivan täydellisesti ja tuntuu siltä suorastaan kun ois menny yks tunti ihan  hukkaa! Käytiin naapurissa villeissä 12-vuotisbileissä ja sitten illan vietin Simon kanssa tuolla kulmilla.

Tänään oli ihana aamu! Kello soi 9.30, mutta ei tuntunu yhtään siltä että haluaisin herätä joten jatkoin nukkumista. Sitten kattelin tv:tä ja söin ja otin vähän lepoo. Lopulta kun pääsin kouluun asti lensin ulos matikan tunnilta, vaikken ees tehny mitää... Ja arvatkaapa muuten miten paljon sattuu ku rakennekynsi taittuu sillei "yli", ui saakeli on vielä sormi kipee! Paluumatka koulusta suju Aten kiusattavana ja sitten aloinkin kirjottaa tätä terpan juttua, se on kohta valmis ja oon ylpee siitä! Mutta nyt, kirjotan loppuu ja sitte alan valmistautua reeneihin. Tänää uus valmentaja pitää ite ekat reenit, vähän jännittää! Mutta eiköhän se mee ihan kivasti, kunhan muistan laittaa jonkun haarniskan tai jäkissuojukset päälle (ihan vaan oman turvallisuuteni takia, kun eräät alkaa esitellä "taitojaan"....) nyt moikka ja hyvää alkanutta viikkoo! :)
 

 

ps. tarvis lempee