maanantai 31. joulukuuta 2012

Uus vuos, kaikkee uutta hienoo!

Nyt on vuoden viimenen päivä alotettu hyvällä lenkillä ja treenillä! I feel good Na na na naa! Tänä vuonna taidan juhlia vuoden vaihdetta ihan rauhassa hyvän ruuan, seuran ja muutaman raketin parissa. Mutta nyt lähden tästä syömään ja siivoomaan, joten hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2013 rakkaat lukijat! Elkää vetäkö liikaa bönthöö ja lähtekö sit ammuskelee raketteja! :D

Tähän loppuun kuvia tältä vuodelta, ollu kyllä kiva vuosi!

Tais olla hyvää ruokaa koulussa...
Wanhojen päivä
Emännät
Vielä nauratti.... Kaikkia muita paitsi Rollee :D
Tanssin jälkeen rentouttamassa väsyneitä lihaksia xD
Peace and lovee! 
Jypin Suomen mestaruutta tuulettemassa
Simon kanssa kaupustelemassa
Vappendaali 
Vappendaali hieman myöhemmin...
OMG
Pojan kaa treffeillä
Rillailemassa
Simo xD
Aurinko lähes tulkoon melkein paisto kesällä
Hyvä yritys ruskettua 
Simo teltassa 
Minä teltassa
Täs mä rillaamassa
Hyvin palaa 
Herkuttelua terdellä!
Synttärisankari 
Juhlajuomaa 
TEORIAKOE HYVÄKSYTTY!!! ja viikkoo myöhemmin inssikin sit läpi
            
Bönthöö dösäs

Jep, tää vuosi oli sit tässä. Palataan ens vuonna asiaan!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

HEI MURU SÄ OOT SUPER UPEE!

Ja nyt on paljon toivotun Hene-postauksen aika! Lupasin toteuttaa sen vielä tänä vuonna ja hähähähä en jättäny ees viime tippaan, huomenna olis vielä kerinny! :D

Vappukemuihin matkalla

Me tavattiin Henen kanssa ensimmäisen kerran viime syksynä Voionmaan yökoulussa "pysäkillä". En ollu koskaan aiemmin ees kuullu koko tyypistä, sekotin Henen vaan aina yhteen Samppaan ja luulin niitä samaks ihmiseks! :D Ja siinä sitten myös käytiin meidän ensimmäinen keskustelu, joka päätty siihen kun Hene kysy multa että "kuinka monta Turkkia sä vitun idiootti oikein tiiät?", jep rakkautta ensisilmäyksellä varmastikkin!

Wanhat '12

Siitä sitten elämä jatku, me oltiin FB kavereita ja juteltiin sillon tällön jotain. Jostain oli käyny ilmi että Hene asuu lähellä mua ja sitten eräänä päivänä mentiin yhessä käymään ulkona. Ja sitten me alettiinkin käydä aika usein yhessä ulkona. Niihin aikoihin Hene ei muutakun kiusannu ja vittuillu mulle, ja se olikin ehkä mun eniten vihaama ihminen :D



Sitten vaan jotain tapahtu: vaikka Hene oli mulle aivan kamala (kuulemma vitsillä), kiinnostuin siitä jotenkin (varmaan joku sairas kärsimisen halu) ja niin. Lopulta sitten Hene lopetti mun kiusaamisen ja oli jopa välillä ihan kiltti. Ja me edelleen tapailtiin sekä koulussa että vapaa-ajalla ulkoilun merkeissä. Meidän välit parani, mutta ei tapahtunu mitään kummempaa ja vaivuin suureen epätoivoon (oon herkkä vaipumaan synkkyyteen). Sitten mä suunnilleen vihasin Henee, kunnes se vähän ennen viime vuoden Joulua pakotti mut lähtemää juomaa yhen kaverinsa luo. En olis halunnu, mutta olihan se pakko sitten suostua ja lähtee kattoo että mitä sillä oikein on mielessä. Siinä sitten muutamat oluet juotiin ja seitinohuessa humalassa asiat laitettiin sitten perspektiiviin ja homma alko edetä. Ja viikon päästä tästä legendaarisesta Sunnuntai-kännistä, me alettiin virallisesti seurustella. Ja seurustellaan edelleen

Kesällä rippijuhlissa ja Hene ilmiselvästi juhlatuulella :D

Meidän ensimmäinen vuosi on menny tosi nopeesti. Me ollaan tehty kaikkee kivaa ja meillä on ollu kaikkia kivoja tapahtumia (vappu, Wanhat jne.) ja nyt kun minäkin viimein oon lopettanu tupakoinnin kokonaan, ei olla enää ees riidelty! Eli rauhallista elämää kivasti yhdessä. Ens syksynä meille on luvassa sit yks super hauska ja lämmin juttu, mutta puhutaan siitä sitten kun se on vähän enemmän ajankohtanen!

Tässä on havaittavissa ihan miniriikkinen hymynkare Henskun naamalla :D

Ja sitten teidän antamiin kysymyksiin!

Mitä teette yhes? Kaikkia ihan tavallisia asioita: käydään kaupassa ja shoppailemassa, laitetaan ruokaa ja syödään, katellaan telkkua ja leffoa, löhöillään, ulkoilutetaan koiraa, siivotaankin, ollaan ihan tyhmiä ja hassuja, ajellaan autolla ja juodaan kaljaa. Ennen käytiin myös yhessä lenkkeilemässä, mutta nyt yhteiset lenkit on vähän jääny kun Hene ei niin välitä lenkkeilystä kun mää, mutta nyt on viime aikoina käyty paristi luistelemassa yhessä! Ja tietysti ollaan koneella... XD

Ylpeä auton omistaja autossaan vaimari päällä

Mitkä on Henen hyviä puolia? Hensku on luotettava ja voin kertoa sille asioistani, ilman että joudun naurunalaseks tai torjutuks, vaikka mun puheet ois ihan hassuja tai tyhmiä. Hene on myöskin viisas ja se ajattelee järkevästi (mikä ei kuulu mun hyveisiin). Ja sitten Henuli on maailman sulosin, rakastettavin ja rakastavin, maailman paras poikaystävä puspus Ja hyvä puoli on tietysti myös se, että me tykätään samoista ruuista (paitsi Hene vihaa homejuustoja) ja meillä on tosi paljon sama maku, joten aina löytyy jotain kummallekkin maistuvaa ruokaa! Hene on myöskin kiltein ihminen, ketä oon koskaan tavannu! Se on tosi kiltti lähes kaikille ja ajattelee kaikista jotenkin hyvää.

JYPin kansanjuhlassa keväällä

Mitkä on Henen huonoja puolia? Ainakin se, että se puhuu välillä aivan hirveen paljon, hirveen nopeesti ja niin tieteellisiä ja viisaita juttuja, etten hetken päästä enää ymmärrä yhtään mitään. Se on ihan oikeesti kamalan ärsyttävää kun en lopulta sitten enää ymmärrä tai ees muista nimeeni :D Ja sitten Henskulta puuttuu semmonen järjestelmällisyys toimissaan (joululahjaostoksilla oleminen todisti tän) ja se, että minnekkään ei voi mennä ajoissa! Aina vähän myöhässä :D Ja PS3 voidaan kai ihan jo itessään laskee huonoks puoleks :D

Tia anto mulle synttärikortin, jossa on erittäin osuva lainaus!

En voi muuta sanoo kun että mä niiiiin rakastan mun Henskua

lauantai 29. joulukuuta 2012

Huijatuksi tullut idiootti

Oon parantumaton mainosten orja, ja taas se kostautu.

Olin jo jonkin aikaa harkinnu Neutrogenan Pink grapefruit facial wash - kasvojen puhdistusaineen ostamista sen ärsyttävän mieleenpainuvan mainoksen innoittamana. Ja pari viikkoa sitten viimeinkin sitten ostin sen. Odotukset korkeella (onhan siitä kuitenkin tehty upee mainos, aine itessään on vaaleenpunaista ja tekstit purkin kyljessä lupaa parempaa kun hyvää) ja aloin käyttämään tuotetta. 


Mulla on vähän herkkä iho ja se kuivuu helposti, joten tietenkin myös se, että "Raikas geeli puhdistaa ihon kuivattamatta." teki muhun vaikutuksen. Parin päivän käytön jälkeen tuli tunne, että naamataulu on vähän kuivettunut (ei tuntunu mitenkään pahasti kuivaneelta, oletin että vähän rasvaa ja voilà!) ja sitten kun laitoin naamaan rasvaa, totuus kävi ilmi. Mun naamaa tai ihoa yleensäkkään ei oo IKINÄ kirvelly niin paljon! Puoli purkkia rasvaa naamaan ja vähän helpotti. 

Juupajuu. Mun naama sekä huulet (nekin on nyt sitten kuivanu tässä rytäkässä, vaikken tietenkään oo laittanu tätä ainetta niihin) on edelleenkin kuivat kun sahara ja oikein karrella... Hauskaa. Oon ajatellu lähettää valmistavalle firmalle valituskirjeen kuvien kera, jotta käy ilmi miten onkaan hyvä ja kuivattamaton tuote... Olen ärsyyntynyt, koska luulis että vitun kallis (suunnilleen melkein 10euroo maksaa 200ml pullo) aine pitäis lupauksensa. 

Sen verran positiivista kommenttia täytyy kuitenkin sanoo, että epäpuhtaudet hävis ihosta jo muutaman päivän käytön jälkeen, joten siinä mielessä toimivaa. Ja kaipa tää myös ennaltaehkäisee kaikkien finnien syntymistä, kun kuivattaa ihon niin ettei siihen mitään näppylöitä enään pystyis tulemaankaan! :D 

Haha oli pakko valittaa tästä, koska oon henkilökohtasesti niin kovin pettynyt ja mieleni pahoittanut. Onko teillä vastaavia tai päinvastasia kokemuksia?


PS. Mulla on alennusmyyntien ostoslistalla BB-voide! Onko teillä mitään voidetta, mitä voisitte lämmöllä suositella? :)

Seuraa blogiani bloglovin'in kautta!


Follow on Bloglovin

tiistai 25. joulukuuta 2012

One year

Södet

Tänään me ollaan oltu Henen kanssa yhdessä vuosi! Aika on menny hurjan nopeesti ja meille on tapahtunu kaikkea kivaa! Mä niin rakastan mun omaa Henskua

PS. Se paljon toivottu Henepostaus tulee myöhemmin, mutta toivottavasti vielä tän vuoden puolella! :D

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluja!


Joulukuusi kortisteltu, kinkkua maisteltu ekat pari (kymmentä) siivua, joten on varmaan hyvä aika toivottaa kaikille teille lukijoille oikein hyvää, rauhallista ja riemukasta Joulua! Nauttikaa :)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

2004-2012

Postaustoiveita kysytteässä toivottiin postausta mun urheiluhistoriasta. Se historia on helppo: pienenä telinejumppa (siis ihan tosi pienenä, ehkä 4 vuotiaana), tanssijumppa joskus ehkä 6 vuotiaana ja jalkapallo kymmenvuotiaasta tähän 18 vuoteen asti. Naurattaa, kun kuvittelen itteni telinevoimistelemassa tai tanssijumppaamassa... Musta on super makeita kuvia tanssijumppa esityksestä: oikein kiree semmone kimaltava voimistelupuku ja etuhampaat pois... Mutta sitä kuvaa että koskaan tuu näkemään xD (tämä omaksi parhaaksenne) 

Mutta ajattelin kertoo tässä postauksessa mun tien kortteliliigasta tähän veltostumisen tilaan. Alotin jalkapallon 10-vuotiaana eli vuonna 2004. Jalkapallon pelaaminen oli koulussa kivaa, ja sit kun kouluun tuli semmonen "tiedotustilaisuus" kortteliliigasta, mä tietysti halusin sinne (kuten kaikki meijän luokan tytöt, olin kuitenkin ainoa joka sinne sit oikeesti meni). Äiti ilmotti mut ja niin alotin. En muista siitä ajasta muutakun sen, että kerran tein melkein läpiajosta maalin mutta en sitten kuitenkaan tehny :D

Kortteliliigassa :D

Vuoden 2004 lopussa tai 2005 alussa kortteliloputtua siirryin ns. ikäkausijoukkueeseen. Muistan ekat treenit Kuokkalan graniitissa ja joukkuekuvan, jossa olin maalivahti ja näytin ihan mielipuolelta. Olin mun ekassa turnauksessa just tän "ysinelosten" joukkueen kanssa kesällä 2005 Kauhajoella. Mulla on edelleen polvessa arpi kun kaaduin siellä ekassa pelissä ja sain polveeni ammottavan avohaavan. Se turnaus me voitettiin! Näitten lisäks en muista Kauhajoesta muutakun sen, miten Kati söi ihan hitosti suklaata siellä kun sen porukat ei ollu vahtimassa sitä, ettei se syö laktoosillista suklaata :D

Ensimmäinen mitsku!

2006 vuodesta en muista mitään! Mitalien perusteella oon ollu turnauksessa Turussa, jossa voitettiin pronssia.  Sieltä muistan ainoostaan kamalan nestehukan ja kuumuuden. 2006 voitettiin myös meidän ensimmäinen palkinto K-S:n piirisarjassa. Tultiin pronssille. 

Joukkuekuva 2006

2007 meillä oli naisvalmentajat viimestä vuotta. Taidettiin pelata sillon jo -93-syntyneitten piirisarjaa ja tultiin pronssille taas. Vuoden 2007 paras tapahtuma oli kuitenkin meidän ensimmäinen ja ainut turnausmatka ulkomaille! Mentiin Ruotsiin ja Örebrohon. Sillä matkalla meidän bussi sytty tuleen ja palomiehet yritti saada meitä hereille. Muistan, kuinka yks peli meni rankkareille asti ja mä pääsin tyyliin viimesenä vetämään, kun kaikki muut oli jo vetäny. Ja tein maalin ja sillä maalilla voitettiin se peli. Ja koska voitettiin, meijän seuraava peli tulis olee seuraavana aamuna aikasin. Sanoin sit valmentajan kuullen että "kunpa en oiskaan tehny sitä maalia kun joudutaa herää aikasi" ja se kommentti makso mulle sen pelin tsempparipalkinnon :D Ruotsissa tapahtu myös mun legendaarinen "jäädyttäminen": olin niihin aikoihin vielä puolustaja ja me pelattiin jo 11vs11. Laitalinkiltä pääs ruotsalaisten hyökkääjä (nopee ja taitava ja jne.) karkuun, mä olisin ollu seuraava. Lähin juoksee sitä ruotsalaista vastaan ja huusin sille niin kovaa kun lähti että "JÄÄTYY" ja se jääty aivan täysin, säikähti raukka! :D Lisäks meidän turnaus Örebrossa päätty siihen, että vikassa pelissä oltiin 5-0 häviöllä, alko ukkostaa, peli keskeytettiin ja me päätettiin lähtee satamaan ja laivalla kotiin.


Pikkuset laivalla
Huuto Ruotsissa

2008 meille tuli miesvalmentaja, alettiin reenata rankasti ja pelattiin taas kesä ysikolmosten sarjaa. Koko talvi nokittiin Graniitin juoksusuoran mattoo lihiksissä ja reenattiin paljon! Ja se kannatti: syksyllä 2008 oltiin K-S:n piirimestareita -93-syntyneitten sarjassa! Se on yks hienoimmista momenteista mun elämässä, rankka työ kanto hedelmän ja toi tuloksen. Kesällä 2008 oltiin Kokkola Cupissa, mutta siellä ei oikein pärjätty. Suunnilleen ainoo joukkue, mikä voitettiin, oli joku venäläinen joukkue Aunuksesta (tai anuksesta, niinkun sillon puhuttiin, ai että miten hyvä juttu!). 

Piiri Cupin voitto 2008! 
Kokkola Cup 2008
Junsun kanssa Kokkolassa

Syksyllä 2008 lopetin jalkapallon. Mua ei oikein kiinnostanu ja ois pitäny karsia B-ikäluokan joukkueisiin. Lopetin. Iskä ei aluks halunnu uskoo sitä, että lopetan. Mutta lopulta kun se oli sen uskonu, ei menny kun pari kuukautta ja loppuvuodesta 2008 tai alkuvuodesta 2009 ja olin taas reenamassa! Perhetuttu sai houkuteltua mut -95-syntyneitten kakkosjoukkueeseen mukaan ja siinä samassa joukkueessa mä sit olin ihan näihin viimesiin kuukausiinkin asti. 

Ensimmäinen kausi 2009 Verdessä (hyi että miten se vieläkin pistää korvaan! :D) oli surkee! :D Meillä oli vähän epäpätevät valmentajat ja hävittiin suunnilleen jokainen peli mitä pelattiin... Yks taidettiin voittaa :D Sillä kaudella mut palkittiin "Vuoden harjottelijana" ja lopulta sen hetkiset valmentajat vaipu epätoivoon ja meille etittiin seuraavaks kaudeks uus valmentaja.

Mä ja uudet kaverit toukokuussa 2009

Pikkunen
Hippoturnaus 2009

2010 kausi meni vähän paremmin. Muistaakseni just vuonna 2010 voitettiin joku piirinmestaruuden tapanen futsalissa ja karsittiin sitten SM-kisoihin ja päästiin sinnekkin (mä en tosin päässy enään ässämeihin mukaan koska olin yli-ikänen). Sen suurempaa menestystä ei muistaakseni tullu, pelattiin kuitenkin paremmin kun edellisellä kaudella ja voitettiin jopa muutama peli, oltaskohan jääty just ja just sarjassa neljänsiks. Mut palkittiin toistamiseen "Vuoden harjottelijalla". Kaudella 2010 sain myös elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan punasen ja ulosajon! :D

Kaarinan turnaus toukokuussa 2010
Pelikieltoo kärsimässä 2010 Vesan ja Anun seurassa
Tuulettamassa maalia ekassa pelissä traagisen mopo-onnettomuudessa loukkaantumisen jälkeen

Kevät 2011 alko kehnosti. Osallistuttiin keväällä turnaukseen Oulussa, hävittiin kaikki pelit, meidän valmentaja pahoinpiteli (ei ihan pahoinpidelly pahoinpidelly mutta kuitenkin...) tuomarin, sai potkut ja kiellon osallistua meidän toimintaan. Meille ei meinannu mistään löytyä uutta valmentajaa ja epätoivo oli suuri. Lopulta sitten joskus huhtikuun tienoilla Iisakki alotti meidän valmentajana. Kerittiin reenata pari kuukautta ennen sarjan alkamista. Kun pelit alko, me ei voi uskoo silmiämme: mehän voitetaan pelejä! :D Pelit meni koko kesän hyvin niin joukkueella kun itellänikin: tein jo kauden ekassa pelissä hattutempun! Lopulta syksyllä oltiin sitten K-S:n piirimestareita ja se mestaruus oli melkeinpä vielä makeempi kun -94-aikaan ensimmäinen, tai ainakin muistan tästä paljon enemmän! Kauden loputtua mut palkittiin vuoden "Tehopelaajaks" eli eniten maaleja tehneeks ja se oli mahtavaa! 

Karvas rankkaripettymys Hipossa 2011
Harrasteen mukana 
Mestarit 2011 heti pelin jälkeen!

Tää viimeseks jääny kausi, eli 2012 ei menny sitten taas niin hyvin kun edellinen. Meille tuli taas uus valmentaja, enkä tiiä löytykö sitä yhteistä säveltä oikein koskaan. Pelit meni miten meni, joskus voitettiin ja joskus ei. Pelaajiakaan ei oikein ollu tarpeeks ja jouduttiin aina lainaamaan puol joukkuetta '98 syntyneiltä. Tää viimene kausi oli mulle itelleni henkisesti aika tiukka paikka: vielä voittamistakin enemmän rakastan maalintekoo. Mutta tällä kaudella en tehny yhtäkään. Mutta iteppähän sen aiheutin: talvella en reenannu melkein yhtään ja tuntuma katos aivan täysin. Keväällä päätin että en aseta mitään tavotteita ja oo pettynyt, mutta minkäs sitä itelleen voi... Onneks kuitenkin kävin B-tyttöjen harrastejoukkueen mukana vähän pelailemassa (siis niitten kauden jokaisessa pelissä) ja siellä tuli vähän niitä onnistumisiakin, ettei ihan jääny miinukselle kausi! Lopulta syksyllä päätin lopettaa: reenaaminen ei enään kiinnostanu eikä reeneihin jaksanu lähtee. En kestäny enään sitä tunnetta että vitutti kun piti lähtee reeneihin, mutta vitutti myös sillon jossen menny sinne :D

Nyt kun mietin näitä kulunutta kaheksaa vuotta, niin täytyy kyllä sanoa että paljon on tapahtunu! Ei kaikkea voi ees muistaa. Oon saanu monta kaveria jalkapallon kautta ja vaikka harrastaminen on aina loppunu puolin jos toisin, ollaan pysytty yhteyksissä. Tän kautta on myös saanu (ja joutunu) tuntee karvaan pettymyksen tunteita, mutta myös iloo ja riemua!

Tällä hetkellä on vielä vähän epäselvää, jatkanko pelaamista nyt kohta perustettavassa uudessa (nuorten) naisten harrasteessa. Toisaalta mieli kyllä kovasti tekis, mutta toisaalta suurin palo jalkapalloa kohtaan on tainnu sammua... No, asiaa täytyy miettiä ja harkita. Ehkä vielä joskus palaan pallon pariin, saa nähdä.

Muistojen hylly

Kiitos kaverit! 

Tässäpä nyt sit eka toive täytettynä ja varmasti tän blogin historian pisin postaus! Toivottavasti tykkäätte! :)