2004-2012

Postaustoiveita kysytteässä toivottiin postausta mun urheiluhistoriasta. Se historia on helppo: pienenä telinejumppa (siis ihan tosi pienenä, ehkä 4 vuotiaana), tanssijumppa joskus ehkä 6 vuotiaana ja jalkapallo kymmenvuotiaasta tähän 18 vuoteen asti. Naurattaa, kun kuvittelen itteni telinevoimistelemassa tai tanssijumppaamassa... Musta on super makeita kuvia tanssijumppa esityksestä: oikein kiree semmone kimaltava voimistelupuku ja etuhampaat pois... Mutta sitä kuvaa että koskaan tuu näkemään xD (tämä omaksi parhaaksenne) 

Mutta ajattelin kertoo tässä postauksessa mun tien kortteliliigasta tähän veltostumisen tilaan. Alotin jalkapallon 10-vuotiaana eli vuonna 2004. Jalkapallon pelaaminen oli koulussa kivaa, ja sit kun kouluun tuli semmonen "tiedotustilaisuus" kortteliliigasta, mä tietysti halusin sinne (kuten kaikki meijän luokan tytöt, olin kuitenkin ainoa joka sinne sit oikeesti meni). Äiti ilmotti mut ja niin alotin. En muista siitä ajasta muutakun sen, että kerran tein melkein läpiajosta maalin mutta en sitten kuitenkaan tehny :D

Kortteliliigassa :D

Vuoden 2004 lopussa tai 2005 alussa kortteliloputtua siirryin ns. ikäkausijoukkueeseen. Muistan ekat treenit Kuokkalan graniitissa ja joukkuekuvan, jossa olin maalivahti ja näytin ihan mielipuolelta. Olin mun ekassa turnauksessa just tän "ysinelosten" joukkueen kanssa kesällä 2005 Kauhajoella. Mulla on edelleen polvessa arpi kun kaaduin siellä ekassa pelissä ja sain polveeni ammottavan avohaavan. Se turnaus me voitettiin! Näitten lisäks en muista Kauhajoesta muutakun sen, miten Kati söi ihan hitosti suklaata siellä kun sen porukat ei ollu vahtimassa sitä, ettei se syö laktoosillista suklaata :D

Ensimmäinen mitsku!

2006 vuodesta en muista mitään! Mitalien perusteella oon ollu turnauksessa Turussa, jossa voitettiin pronssia.  Sieltä muistan ainoostaan kamalan nestehukan ja kuumuuden. 2006 voitettiin myös meidän ensimmäinen palkinto K-S:n piirisarjassa. Tultiin pronssille. 

Joukkuekuva 2006

2007 meillä oli naisvalmentajat viimestä vuotta. Taidettiin pelata sillon jo -93-syntyneitten piirisarjaa ja tultiin pronssille taas. Vuoden 2007 paras tapahtuma oli kuitenkin meidän ensimmäinen ja ainut turnausmatka ulkomaille! Mentiin Ruotsiin ja Örebrohon. Sillä matkalla meidän bussi sytty tuleen ja palomiehet yritti saada meitä hereille. Muistan, kuinka yks peli meni rankkareille asti ja mä pääsin tyyliin viimesenä vetämään, kun kaikki muut oli jo vetäny. Ja tein maalin ja sillä maalilla voitettiin se peli. Ja koska voitettiin, meijän seuraava peli tulis olee seuraavana aamuna aikasin. Sanoin sit valmentajan kuullen että "kunpa en oiskaan tehny sitä maalia kun joudutaa herää aikasi" ja se kommentti makso mulle sen pelin tsempparipalkinnon :D Ruotsissa tapahtu myös mun legendaarinen "jäädyttäminen": olin niihin aikoihin vielä puolustaja ja me pelattiin jo 11vs11. Laitalinkiltä pääs ruotsalaisten hyökkääjä (nopee ja taitava ja jne.) karkuun, mä olisin ollu seuraava. Lähin juoksee sitä ruotsalaista vastaan ja huusin sille niin kovaa kun lähti että "JÄÄTYY" ja se jääty aivan täysin, säikähti raukka! :D Lisäks meidän turnaus Örebrossa päätty siihen, että vikassa pelissä oltiin 5-0 häviöllä, alko ukkostaa, peli keskeytettiin ja me päätettiin lähtee satamaan ja laivalla kotiin.

Pikkuset laivalla

Huuto Ruotsissa

2008 meille tuli miesvalmentaja, alettiin reenata rankasti ja pelattiin taas kesä ysikolmosten sarjaa. Koko talvi nokittiin Graniitin juoksusuoran mattoo lihiksissä ja reenattiin paljon! Ja se kannatti: syksyllä 2008 oltiin K-S:n piirimestareita -93-syntyneitten sarjassa! Se on yks hienoimmista momenteista mun elämässä, rankka työ kanto hedelmän ja toi tuloksen. Kesällä 2008 oltiin Kokkola Cupissa, mutta siellä ei oikein pärjätty. Suunnilleen ainoo joukkue, mikä voitettiin, oli joku venäläinen joukkue Aunuksesta (tai anuksesta, niinkun sillon puhuttiin, ai että miten hyvä juttu!). 

Piiri Cupin voitto 2008! 

Kokkola Cup 2008

Junsun kanssa Kokkolassa

Syksyllä 2008 lopetin jalkapallon. Mua ei oikein kiinnostanu ja ois pitäny karsia B-ikäluokan joukkueisiin. Lopetin. Iskä ei aluks halunnu uskoo sitä, että lopetan. Mutta lopulta kun se oli sen uskonu, ei menny kun pari kuukautta ja loppuvuodesta 2008 tai alkuvuodesta 2009 ja olin taas reenamassa! Perhetuttu sai houkuteltua mut -95-syntyneitten kakkosjoukkueeseen mukaan ja siinä samassa joukkueessa mä sit olin ihan näihin viimesiin kuukausiinkin asti. 

Ensimmäinen kausi 2009 Verdessä (hyi että miten se vieläkin pistää korvaan! :D) oli surkee! :D Meillä oli vähän epäpätevät valmentajat ja hävittiin suunnilleen jokainen peli mitä pelattiin... Yks taidettiin voittaa :D Sillä kaudella mut palkittiin "Vuoden harjottelijana" ja lopulta sen hetkiset valmentajat vaipu epätoivoon ja meille etittiin seuraavaks kaudeks uus valmentaja.

Mä ja uudet kaverit toukokuussa 2009

Pikkunen

Hippoturnaus 2009

2010 kausi meni vähän paremmin. Muistaakseni just vuonna 2010 voitettiin joku piirinmestaruuden tapanen futsalissa ja karsittiin sitten SM-kisoihin ja päästiin sinnekkin (mä en tosin päässy enään ässämeihin mukaan koska olin yli-ikänen). Sen suurempaa menestystä ei muistaakseni tullu, pelattiin kuitenkin paremmin kun edellisellä kaudella ja voitettiin jopa muutama peli, oltaskohan jääty just ja just sarjassa neljänsiks. Mut palkittiin toistamiseen "Vuoden harjottelijalla". Kaudella 2010 sain myös elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan punasen ja ulosajon! :D

Kaarinan turnaus toukokuussa 2010

Pelikieltoo kärsimässä 2010 Vesan ja Anun seurassa

Tuulettamassa maalia ekassa pelissä traagisen mopo-onnettomuudessa loukkaantumisen jälkeen

Kevät 2011 alko kehnosti. Osallistuttiin keväällä turnaukseen Oulussa, hävittiin kaikki pelit, meidän valmentaja pahoinpiteli (ei ihan pahoinpidelly pahoinpidelly mutta kuitenkin...) tuomarin, sai potkut ja kiellon osallistua meidän toimintaan. Meille ei meinannu mistään löytyä uutta valmentajaa ja epätoivo oli suuri. Lopulta sitten joskus huhtikuun tienoilla Iisakki alotti meidän valmentajana. Kerittiin reenata pari kuukautta ennen sarjan alkamista. Kun pelit alko, me ei voi uskoo silmiämme: mehän voitetaan pelejä! :D Pelit meni koko kesän hyvin niin joukkueella kun itellänikin: tein jo kauden ekassa pelissä hattutempun! Lopulta syksyllä oltiin sitten K-S:n piirimestareita ja se mestaruus oli melkeinpä vielä makeempi kun -94-aikaan ensimmäinen, tai ainakin muistan tästä paljon enemmän! Kauden loputtua mut palkittiin vuoden "Tehopelaajaks" eli eniten maaleja tehneeks ja se oli mahtavaa! 

Karvas rankkaripettymys Hipossa 2011

Harrasteen mukana 

Mestarit 2011 heti pelin jälkeen!

Tää viimeseks jääny kausi, eli 2012 ei menny sitten taas niin hyvin kun edellinen. Meille tuli taas uus valmentaja, enkä tiiä löytykö sitä yhteistä säveltä oikein koskaan. Pelit meni miten meni, joskus voitettiin ja joskus ei. Pelaajiakaan ei oikein ollu tarpeeks ja jouduttiin aina lainaamaan puol joukkuetta '98 syntyneiltä. Tää viimene kausi oli mulle itelleni henkisesti aika tiukka paikka: vielä voittamistakin enemmän rakastan maalintekoo. Mutta tällä kaudella en tehny yhtäkään. Mutta iteppähän sen aiheutin: talvella en reenannu melkein yhtään ja tuntuma katos aivan täysin. Keväällä päätin että en aseta mitään tavotteita ja oo pettynyt, mutta minkäs sitä itelleen voi... Onneks kuitenkin kävin B-tyttöjen harrastejoukkueen mukana vähän pelailemassa (siis niitten kauden jokaisessa pelissä) ja siellä tuli vähän niitä onnistumisiakin, ettei ihan jääny miinukselle kausi! Lopulta syksyllä päätin lopettaa: reenaaminen ei enään kiinnostanu eikä reeneihin jaksanu lähtee. En kestäny enään sitä tunnetta että vitutti kun piti lähtee reeneihin, mutta vitutti myös sillon jossen menny sinne :D

Nyt kun mietin näitä kulunutta kaheksaa vuotta, niin täytyy kyllä sanoa että paljon on tapahtunu! Ei kaikkea voi ees muistaa. Oon saanu monta kaveria jalkapallon kautta ja vaikka harrastaminen on aina loppunu puolin jos toisin, ollaan pysytty yhteyksissä. Tän kautta on myös saanu (ja joutunu) tuntee karvaan pettymyksen tunteita, mutta myös iloo ja riemua!

Tällä hetkellä on vielä vähän epäselvää, jatkanko pelaamista nyt kohta perustettavassa uudessa (nuorten) naisten harrasteessa. Toisaalta mieli kyllä kovasti tekis, mutta toisaalta suurin palo jalkapalloa kohtaan on tainnu sammua... No, asiaa täytyy miettiä ja harkita. Ehkä vielä joskus palaan pallon pariin, saa nähdä.

Muistojen hylly

Kiitos kaverit! 

Tässäpä nyt sit eka toive täytettynä ja varmasti tän blogin historian pisin postaus! Toivottavasti tykkäätte! :)