Löysin hyvän sadun lumiukosta yksiltä sivuilta!
Ilta hämärtyi. Lumiukko alkoi suunnitella matkaansa. Sen nimi oli Eetu.
Eetu mietti, menisikö viidakkoon, pellolle, metsään vai ihmisten pihoille. Ei ainakaan viidakkoon, sillä siellä hän joutuisi heti Tartzanin kookosmehun sekaan. Ei myöskään pellolle, koska pupu söisi hänen porkkananenänsä. Eetu ei voinut myöskään mennä ihmisten pihoille, koska siellä rokataan ja sittenhän ihmiset näkisivät Eetun!
Jäljellä oli enää metsä, joten Eetu lähti metsään. Matkan varrella hän tapasi oravan. Orava luuli Eetun nappeja kävyiksi, joten orava päätti huijata Eetua.
Orava kysyi: - Haluaisitko nähdä taikatempun?
- Millaisen? Eetu kysyi.
- Katoamistempun, orava vastasi.
- Selvä.
- Anna minulle nappisi, niin teen sen tempun niillä.
Eetu mietti hetken, mutta antoi sitten nappinsa. - Saanhan nappini takaisin?
- Tottakai!
Oikeasti orava huijasi Eetua. Yhtäkkiä orava söi Eetun napit. Eetu vihastui ja lähti. Kun hän oli kulkenut vähän matkaa, hän tapasi karhun.
Karhu kysyi: - Haluatko painia?
Eetu vastasi myöntävästi. He tekivät sopimuksen, että jos Eetu voittaisi, hän saisi karhun pesän, ja jos karhu voittaisi, hän saisi Eetun silinterihatun. Harmi vain että karhu voitti. Annettuaan hatun Eetu lähti taas eteenpäin.
Seuraavaksi hän tapasin kauriin. Kauris kysyi, haluaisiko Eetu olla hänen kanssaan kepinheittokisaa.
- Joo, Eetu sanoi. He sopivat, että jos kauris voitti se saisi Eetun kaulahuivin, ja jos Eetu voittaisi, hän saisi kauriin sarvet. Kauris voitti. Eetu antoi liinansa ja lähti eteenpäin.
Eetu oli kylmissään ilman nappeja, hattua ja kaulaliinaa. Hän huomasi punaisen hahmon. Se oli Joulupukki. Joulupukki hymyili Eetulle ja antoi paketin. Eetu sanoi kiitos ja joulupukki lähti lentävillä poroillaan jakamaan muille lahjoja.
Eetu avasi paketin. Paketin sisällä oli uusi kaulahuivi, nappeja ja silinterihattu. Eetu oli tosi iloinen ja puki ne päälleen. Hän huomasi aamun tulleen, juoksi kotiinsa lumikinokseen ja jähmettyi paikoilleen.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti