Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?

Vituttaa. Turhauttaa. Huvittaa. Suututtaa. Sanat mitkä kuvaa mun tämänhetkistä tunnetilojen skaalaa aivan täydellisesti. Oli peli Huimaa vastaan. Kaikki meni niiiiin päin persettä kun voi mennä, jalat ei toiminu, vedot oli paskoja jos niitä vedoiks voi kutsua ja vielä tasapeli. Ei saakeli.

Eilisen pelin jälkee tuli se semmone hyvän olon tunne että on futis sittenki iha kivaa mutta nyt se on kyllä kaukana minusta. ÄÄÄÄÄRGH. Paikat on niin kipeenä ja selkä varmaa murtuu kohta... Huomenna reenit... Motivaatio on kadonnut ruumiistani, sen päivän kun se siellä ehti majailla. Onneks Petra järjesti meille kumminkin vähän viihdettä ottelun loppuhetkiin! En ehkä olis hillinny hermojani niin hyvin ku Julia ja kyllähän Äänekoskelainen klimppi tuntuu kädessä oikein mukavalta, olikohan Huiman porukka kasattu pahimmassa uhmaiässä olevista junnuista?

Ja tietysti kun tuun kotiin, Nanna on kavereineen täällä keksiny hyviä jekkuja mulle. Jotai tekopaskaa mun sängyssä? Ja teko-oksennusta vessan lavuaarissa... Siinä vaiheessa minäkin (itse rauhallisuus) aloin kuumentua, ei oikeesti vaa jaksanu semmosta. Nytkun miettii, aika mitätön asia ja aika turha raivokohtaus, mutta pettymys omasta pelistä ja turhautuminen purkautu tällä kertaa tällei.

No joo. Tää tästä ängstistä. Kohta saan ruokaa ja mieli vois parantua... Illalle ei mitää suunnitelmia, näin tää loma kuluu vää möllötellessä... Palataan sitte ku oon paremmalla mielellä.


Pyhimys - Liskojen yö